Pohjoisen alueen raviradat

Tusinapaikalta Keskisen valloitukseen – Ei tuo rata 12 ole tälle mikään katastrofi

Tusinapaikalta Keskisen valloitukseen – Ei tuo rata 12 ole tälle mikään katastrofi

Kultaseppä jatkaa kauttaan perjantaina Ylivieskassa. Kuva: Teemu Kangas
Kultaseppä jatkaa kauttaan perjantaina Ylivieskassa. Kuva: Teemu Kangas

Ylivieskan Keskisen perjantairaveissa ajetaan kymmenen lähtöä, joiden joukossa on muutama erikoisuus. Aloittelevat ohjastajat esittelevät taitojaan illan kolmannessa koitoksessa ja ravien yhdeksännessä lähdössä ratkotaan Johtavaa Hallintoa Nordic Nousijadivisioonakarsinnan paras. Piippuhyllyn paikalta ampaisee liikkeelle Tornion oma poika Kultaseppä, joka suoritti kauden avauksen kotikentällään kullanhohtoisesti. - Ei tuo rata 12 ole tälle mikään katastrofi, koska se ei muutenkaan ole mikään starttiraketti, omistajafirma MPT Service Oy:n takaa löytyvä Pekka Mäkimaa aloittaa. - Tähän starttiin odotukset ovat sinne neljän-viiden sakkiin, jos vaan ravi maittaa. Velluhan on tällä muutaman kerran istunut kuin kirkonpenkissä ja hyvin on niissä pärjätty.

Mäkimaan ja Kultasepän yhteinen taival alkoi melko tarkkaan neljä vuotta sitten. - Oltiin Bodenissa, kun Vähämaan Kari soitti siitä Arille (Aatsinki). Kari oli vähän kyllästynyt koko hevoseen ja haettiin se sitten pois, Mäkimaa taustoittaa. – Ensimmäisenä asiana se ruunattiin. Poika kävi oriina niin kierroksilla, että ei hommasta olisi tullut sillä lailla mitään. Se tahtoo olla noilla Pohjanmaan miehillä aina viimeinen mahdollinen vaihtoehto tuo suomenhevosen ruunaaminen. Meillä päätös tehtiin kyllä nopeasti, Mäkimaa naurahtaa.

Valmentaja Ari Aatsinki jakaa omistajan näkemyksen. – Ei kyllä keskittynyt yhtään oripoikana. Ajatukset harhailivat ties missä. Nyt se on jo oikein mukava kilparuuna, vaikka välillä tuntuu, että orijullittelua tulee vieläkin starteissa. Tämä kun ei aina halua ohittaa toista. Jamppakin on tullut muutaman startin jälkeen naama punaisena, että saakeli kun ei se halua mennä toisesta ohi, Aatsinki murjaisee.

Uransa Larsin poika aloitti vasta kuusivuotiaana, mutta niissä starteissa haettiin pääosin pelkkää kokemusta ravitouhusta. - Sitten talvella aloitettiin kunnon treeni ja vähitellen otteet alkoivat paranemaan. Tämä on aika sinnikäs, eikä paukut lopu ihan heti. Mutta laukat on toki edelleen pinnassa ja se jullittaminen, Mäkimaa luonnehtii omaansa.

Valmentajavalinta oli alusta alkaen selviö. - Asun tuossa noin 15 kilometrin päässä tallilta niin aika usein siinä tulee käytyä ja mikäs sen mukavampaa, kuin viikonloppuisin ajella hevosia. Pääasiassa ajelen omia hevosia siinä Arin kaverina, joskus olen saattanut päästä lainakuskiksi vieraankin hevosen puikkoihin, Mäkimaa kertoo työnjaosta.

Kymmenen vuoden ikään varttuneen Kultasepän lisäksi miehellä on osaomistuksessaan kolme avoimen tason lämminveristä, kaikki luonnollisesti Aatsingin treenissä. - Top Of The World, Stay Alert ja President Lindy kuuluvat omien katraaseen. Sitten on vielä kotona neljä hevosta, mutta ne ovat pullahevosia, eläköityneitä kilpureita. Ne saavat elää siinä elämänsä loppuun asti, en minä raaski niitä pois laittaa, Mäkimaa pohtii.

Hevosrakkaus on peruja vuosikymmenten takaa ja tarttui Tauno-isän innostuksesta. - Se lähti siitä, kun isä osti ensimmäisen hevosen vuonna 1978. Tuosta hetkestä alkaen on tullut vietettyä aikaa lajin parissa. Ja homma jatkuu
edelleen.